Kaksi matkakaveria

Miellyttämisen halu. Tuo pieni viheliäinen seuralainen, joka istuu tiukasti olallani ja kuiskii ajatukisia korviini. Oletpa sinä kyllä sitkeä kaveri. Et tahdo millään lähteä, vaikka karistaisin olkapäitäni ja tukkisin korvani - siinä istua jökötät ja saat viestisi perille vaikka millä keinolla. Olet niin iloinen kun onnistut tehtävässäsi - ja mielihyvä tarttuu minuunkin.

Jaahas, olet näköjään valinnut lempi-ihmisesi, joiden kohdalla oikein innostut pulputtamaan pikkuisia puheitasi. Ai että myötäile vähän? No tottahan toki. Jaa, että pitäisi miettiä mitä tuo toinen oikein haluaa..? Niin, ettei se vaan loukkaanu. Ymmärrän. Ja totta, olipa hyvä että huomasit, sehän voi vaikka pettyä minuun, jos en ota huomioon hänen ajatuksiaan! Kyllä sinä olet oiva kaveri. Eihän minulla ole mitään syytä sinua olaltani karistaa. :) Elämä on paljon mukavampaa kanssasi!

Mutta kukas sinä sitten oikein olet? Sinä siinä. Olet näköjään vallannut toisen olkani. Mikäs siinä. Tasapainoittelehan siinä sitten. Mitäs minun sitten kuuluisi kanssasi tehdä? Ai kuunnella sinuakin? Mitenkäs minä voisin kummallakin korvalla yhtä aikaa... Ai että viisautta...? Äh! Mene muualle! Minun on helpompaa ilman sinua siinä. Riittää että tuo toinen...

Mikä painolasti? Muut? Miten niin mitä minä itse haluan? Mikä oma elämäni ja omat valintani? Miten niin?! Ei minua kyllästytä omaksua toisten ajatuksia! Mitkä omat ajatukseni..? En minä tiennyt että minulla on omasta takaa... Ai kuuntelisin? Etteikö tarvitse pelätä? Eikös se juuri ole pahinta, jos joutuu ikävään valoon toisten silmissä? Etten minä ollutkaan täydellinen... Ai voisin löytää itseni? Miten niin tuota toista ei kannattaisi kuunnella?! ... Mitä? ...


Siinä sitä sitten ollaan. Kahden matkakaverin kanssa. Eivät lähde, vaikka kuinka karistaisin. Tuon ensimmäisen kanssa olen jo tottunut elämään, mutta tuo jälkimmäinen... Sen kanssa on vielä opettelemista. Jotenkin kuitenkin, joku minussa sanoo, ettei sen ensimmäisen kanssa oikeastaan enää kannattaisi jatkaa... Että pitäisi olla tarpeeksi voimia ravistella niin kovaa, että se viimein lentäisi pois olaltani jonnekin tuhannen kauas eikä koskaan enää palaisi takaisin... Mutta miten sen jälkimmäisen kanssa sitten oikein osaisi elää?

Siinähän ovat kummatkin. Seuralaiset.

Go easy on yourself

Tänään kuuntelin pitkästä aikaa tämän. (Paremman käsityksen biisistä saa, kun kuuntelee silmät kiinni..) 
"So go easy on yourself..." Oma kehotukseni itselleni. Ei elämässä jaksa, jos on tosi tiukka itselleen koko ajan. Siinä mulla onkin opettelemista. Mutta sillä opin tiellä ollaan oltu jo jonkin aikaa. Ehkä kohta on tiedossa jo tuloksia? ;) 

Ei tämä pelkästään rakkauselämään liity. Vaan elämän muihinkin osa-alueisiin. Mietihän.. 

"- - 
You took the break up
And why it went so wrong 
On your shoulders, unbearable
Hey, you were never meant to carry it on your own
Like you were
The only one
So you loved, you lost, you're broken
don't you know this one was out of your hands?
Did you fight the pouring rain?
Just ask yourself
Giving more than everything 
Just ask yourself
Did you love with arms open
then you did well
So go easy on yourself
Go easy on yourself
Did you face your deepest fears
Give it all or nothing less
Smile through every tear

And did you love with every breath
Did you fight the pouring rain?
Just ask yourself
Giving more than everything 
Just ask yourself
Did you love with arms open
Then you did well (well)
So go easy on yourself
Go easy on yourself"

Nabiha - Ask yourself