Olet ollut sitä alusta saakka.
Niin valmis olen sinusta luopumaan,
otan uuden, ehomman vastaan.
Sait minut aivan niin uuvuksiin.
Elon polkua taaksepäin luisumaan.
Minä alaspäin laskettelin, alas vain,
olin joutua kuiluhun saakka.
Kuilun partaalta huhuilin ylöspäin,
kuka kuulisi minua? Odotin.
Ei kuulunut vastausta ollenkaan,
oli odotus raskasta vasta.
Niin matelivat päivät samanlaiset
ohi kulkivat kuukaudet toiset.
Ei muuttunut oloni ollenkaan,
oli vuoteni hidas ja harmaa.
Hieman kimmelsi valoa lopulta
löytyi elämään iloakin uutta.
Silti pohja siel vieläkin pilkotti
- oisko kohta se jo mennyttä vuotta?
Vähiin käy hetkesi vanha vuos.
En sinua muistella kaipaa.
Otan vastaan uuden ja kirkkaamman,
toivon paremmasta tulevasta.
Parempaa vuotta 2014!
Usko voi uupua. Näky voi sammua.
Mutta toivon huilu soi ja ohjaa korvesta kotiin. Hilja Aaltonen 1907-2013
Posts
