Sinisilmäisenä - mustavalkoisena

Ai että tuntuu hyvältä olla ihan vaan nuori! Naiivi, tietämätön, huoleton - sinisilmäinen uskosssaan, mustavalkoinen ajatuksissaan. Sellainen minä olen ollut - ja olen hyvin paljon sellainen edelleenkin. LOL! :D

Tuntuu hassulta (ja usein myös hyvin nololta) lukea vanhoja tekstejä, ei tästä blogista, mutta vielä vanhempia tekstejä. Tekee mieli muuttaa jotakin tai jopa poistaa kokonaan, mutta jokin minussa sanoo, että: "Anna olla - näkyyhän siinä oma kasvu". Niistä huokuu sellainen pienen tytön tietämättömyys ja ajattelemattomuus.

Ja lohduttavaa tässä on se, että kasvua tapahtuu edelleen.

Mutta, asiaan. Olin viikonloppuna tapahtumassa jossa ohjattiin elämään oikealla tavalla. Tekemään niin kuin "isät" ovat aikanaan todenneet toimivaksi tavaksi toimia. Lukemaan vähintään 15 minuuttia päivässä. Pitämään yhteys toisiin tapahtumassa olleisiin jäseniin. Kertomaan eteenpäin sitä asiaa, joka tulee muuttamaan ihmiselämät, eikä luovuttaa, vaikka ensin kuuleekin sanan ei. Tekemään töitä sen asian eteen, joka antaa tulevaisuuden ja toivon paremmasta elämästä. Asiat olivat paikoitellen melko vaikeita ymmärtää, etenkin kun joukossa vilisi paljon vieraita termejä. Kehotettiin etsimään ja pitämään kiinni suurista unelmista. Vedottiin tunteisiin. Annettiin tunnustusta, kerrottiin todistuksia. Paikalla oli useita karismaattisia puhujia, hauskoja ja sananvalmiita, toiset ensikertalaisia lavalla, toiset jo maailman lavat vallottaneita. Istuttiin ja kuunneltiin, seistiin ja taputettiin, kuunneltiin musiikkia, tanssittiin. Ihmisillä oli hyvä olla, ilmapiiri oli positiivinen.

Olisitko uskonut, ettei kyseessä ollut hengellinen tapahtuma? Siis ei kristillinen tapahtuma. Kyseessä oli bisnestapahtuma.

Mieleeni hiipi epäilys. Jotain me kristityt olemme tehneet väärin. Ehkä kyseessä ei ollut ollenkaan tyypillinen bisnesseminaari, mutta jos oma viestimme on se no 1 uutinen kerrottavaksi eteenpäin, ei ulkopuolisen sitä ainakaan tällaisessa tilaisuudessa ota helposti vastaan. Onhan se vähän outoa. Etenkin herätyskristilliset tapahtumat ovat todella outoja kenenkään uskosta osattoman ottaa vastaan.  Kukaanhan sitä meinikiä ei ymmärrä, myönnetään se nyt rehellisesti tässä kaikki, mutta jotakin siinä meingissä silti on, että sellaisia meidän kristilliset suuret tapahtumat juuri ovat. Hyviä puoliakin toki, mutta enimmäkseen vain meille, joille usko on jo osa elämää.

Niin mitenkä tämä nyt liittyy siihen nuori ja naiivi -asiaan?

Olen onnellinen siitä, että olen alkanut arvioimaan asioita omilla aivoillani. Oy Uskonnollisuus Ab (J. Niemelän "lanseeraama" termi, ei oma. toim. huom.) on kyllä tehnyt minussakin tehtävänsä - eristänyt minut maailmasta jossa elän, kuplaan johon kuuluvat vain muut kuplaan kuuluvat. Olen myös todella sinisilmäisesti uskonut opetukset, jotka ovat tarpeeksi vakuuttavasti minulle esitetty. Ja näiden opetusten myötä on tulleet toimintatavat, joita on ollut pakko toteuttaa tai jättää toteuttamatta. Onneksi tällainen elämä on ollut tietoisesti uudistustyön alla jo kohta parin vuoden ajan. Uskonnollisuudesta olisi tarkoitus omalla kohdallani tulla ihan vaan uskoa. Sitä, jonka aikanani sain, en itseltäni enkä varsinkaan muilta ihmisiltä. Sitä joka vie ihmisten luo, ei karkota heitä luotaan. Vielä en ole siellä. Oy Uskonnollisuus Ab on edelleen under construction - details, God. Ja uudistustyö on ollut sellaista, että leka on heilunut! Ja ikävä kyllä suhteetkin kärsineet (tosin sitä on tapahtunut pahemmin jo ennen kunnostustyön alkua...). Mutta alan jo nähdä mahdollisuuksia, joita ei ole ollut ennen tätä uudistusremonttia. En vielä tiedä miten ykkösuutistani veisin eteenpäin (toistaiseksi se on tapahtunut kompastellen) mutta olen ainakin saanut opetuksen: en ainakaan painostamalla. Jossain vaiheessa oma tehtävä on vain luovuttaa.

Vaikka lapsenmielinen olisinkin läpi elämäni, en silti halua olla sinisilmäinen. Eikä se ole suositeltavaa kenellekään. Jokaisen tulisi punnita, tutkia ja koetella vieraat opetukset itse, ei vain ottaa vastaan mitä aivoihin kaadetaan. Sitä tulisi lapsille opettaa. Minullakin on siinä vielä opettelemista.

Mustavalkoisuudesta tuskin kuitenkaan pääsen vielä hetkeen eroon. Se kuulemma kuuluu nuoruuteen. Pidän sen siis vielä etuoikeutena. ;)

Ps. Suuri ero tämän bisnesseminaarin ja kristillisen tapahtuman välillä kuitenkin oli se, että kuulin moneen kertaan toistettavan: "Toivon todella että sinä nyt ymmärrät, miten tärkeästä asiasta tässä on kyse." Minä olen alkanut pikkuhiljaa luopumaan ajatuksesta, että koskaan voisin ymmärtää, mistä uskossa lopulta on kyse. Jumala vain on. Jeesus kuoli, haudattiin, nousi kuolleista. Pyhä Henki tuli ja jäi tänne. Ikuinen elämä ja ikuinen kadotus on totta. Jeesus tulee vielä takaisin ja perustaa valtakunnan jolla ei ole loppua. Voisiko näitä kukaan koskaan edes ymmärtää? Sano sinä se.