Kaiken keskellä Jumala

Itsesääli, itsekontrolli, itsekkyys, itsekeskeisyys, itsenäinen.
Minä pärjään, minä pystyn.
Minä hallitsen elämääni, minä kyllä osaan.

Anna minulle kaikki tässä ja nyt. Minä kyllä ansaitsen sen kaiken.
Olenhan sentään se kuka olen. Sinun omasi. Tärkeä.

Mitä? Miksi et anna?
Etkö rakastakaan minua?
Enkö ole sinulle kylliksi?
Etkö tahdokaan parastani?
Miksi jätät minut!
Sinunhan piti välittää minusta?
Sinähän lupasit minulle KAIKEN.
Tätäkö nyt on rakkautesi?

Minä kaipaan, minä tarvitsen, minä en pysty elämään ilman!
Minä itken. Valittaen janoan enemmän. Sisintäni ahdistaa.
En jaksa, en pysty, en osaa.

Otitko minulta kaiken pois? Senkin mitä jo oli?
Ota sitten pois loputkin.
Miksi enää jatkaisin?
Mitä merkitystä olisi jatkaa?
Minulla ei ole mitään merkitystä.
Minä en ole mitään.
Miksi en saanut sitä mitä tarvitsin?
Etkö tunne minua kyllin hyvin?
Sydämeni huutaa tuskasta!
Enkö ole tehnyt kaiken niin kuin olet halunnut?
Miksi en saanut sitä mitä halusin?


Ymmärryksesi on pieni. Olet Suurimman kämmenellä ja yhä valitat.
Etkö näe mihin ylpeytesi vie sinut?
Etkö ole sitä jo oppinut? Minä olen opettanut sinua.
Sinä olet jo oppinut, mutta hylännyt sen tarpeettomana.
Sinä olet pieni ymmärtämätön lapsi.
Sinä olet murrosikäinen kapinallinen.
Luulet tietäväsi kaiken niin hyvin.
Luulet tietäväsi mitä tarvitset.
Sinä vajavainen ja rikkinäinen lapseni.

Katso miten elämäsi elät.
Katso mille tielle astut.
Katso mitä Herraa palvelet.
Pidä varasi mitä ääntä kuuntelet, omaasi, kiusaajasi vai Isäsi.
Lapseni. Enkö ohjaisi elämääsi parhaani mukaan?
Enkö haluaisi sinulle enemmän kuin mitä voit parhaaksi kuvitella?
Enkö ole viisaampi ja ymmärtäväisempi kuin sinä?
Enkö sitten myöskin antaisi lapselleni sitä mitä hän haluaa?

En aina. En sitä, mikä on rakkaimmalleni haitaksi.
En sitä, mitä et vielä pysty ottamaan vastaan.
En sitä, mikä on sinulle vielä liian suurta ja raskasta kantaa.
En sitä, minkä tiedän sinua rikkovan.
En sitä, mikä vie sinut kauemmaksi minusta, omasta isästäsi.

Haluan pitää sinut lähelläni.
Haluan ottaa sinut syliini, pitää sinut siinä ainiaan.
Ja kun tiedän, että aika on kypsä, annan luvan sille, jonka katson parhaaksi, tulla siihen vierellesi,
samaan syliin.
Aion nostaa, kantaa, ohjata ja neuvoa sinua koko elinikäsi.

Aion rakastaa, vaalia ja pitää huolta sinusta aina.
Aiotko sinä antaa minun tehdä niin?
Aiotko sinä luottaa tähän?
Vai luuletko, että itse pystyt siihen paremmin?

Rakkaani, rakastan sinua.
Kaipaan vastarakkauttasi.
Älä anna minkään tulla sen esteeksi.